SYMMETRIA




I

Ajatuspaine alkaa väreillä tyhjyydessä
ja tajuntaan muodostuu sanoja.
Sanat kerääntyvät kieppuviksi pyörteiksi, 
                 muodostaen kiinteitä lauseita.

Ei voi olla kotka,
jos ei uskalla lentää.

Ei kuningas,
jos ei jaksa taistella.

Tuhoa kun siltä tuntuu,
rakenna kun on käsissä voima.


Globaalin ihmisen unessa uinuu hämärän vartija.
Nimetön, luomiaan vasta aukoen.
Sisältä se kaikki tulee,
               se kaikki tulee sisältä,
tämä maailma nimittäin.

             Joskus on katkaistava jalkansa 
       juostakseen ulos vankilasta,
              puhkaistava silmänsä, 
                    jotta todella jotain näkisi.
            Symbolisesti tietenkin,
            niin kuin ovat usein vankilat ja sokeuskin.


        Valot pois ja yö alkaa elää, 
      sitä mitä pimeä keittää.                                                     
              Muista vartija.

                 
Mitä eilisestä, huominen on jo tulossa. 
               Nyt on nyt, ja nyt se jo on mennyt. 
Täytetään se, 
tehdään siihen tilaa ja muutetaan asumaan.
 		Hetkeen nyt. 

NO NYT!


Puhetta perkele, ihmislapsille, kaduille ja kujille. 
          Repikää rajat ja kaatakaa pimeys, 
	ilmehtikää, pillittäkää, rimpuilkaa 
ja maatkaa velttoina.
                  Maa pyörii puolestanne ja kuu saapuu,
	saapuu oudot vuodenajat.

Olemme herkällä päällä, ja näemme hämärää pidemmälle. 
      Subjekti kävelee mekaniikan oppien mukaisesti messuun, 
                                                        synapseissa sähkömyrsky.
       Pahuus palaa mustaa liekkiä ja typerykset  antavat sille ravinnon,
                                                                              tyhjän itsensä.

                                      Viha sulkeutuu, vapautuu lopulta,
                                            polttaa käsivarsiin sisältä rakkuloita.

 

Aamu Tahto Nauru Ei Köyhyys Kylläinen Kirja Jano Sota Suru Kokemus Valo Kuinka? Hikoilu Pilvetön taivas Mielikuvitus Hedelmä Eläimeksi Raikas vesi Matka Pimeys Hän Sanomalehti Kahvi Sanoa Muistikuva Kyllä Tähti
Kasvot muuttuvat, tulevat vanhoiksi ja uurtuvat. Jalat menettävät voimansa. Mutta sisällä, sisällä kuultavan nahan, syklii sielumme, pitkin loputtoman ympyrän kehää. Ja kaiken lopussa, siellä me aloitamme uudestaan. On mahdotonta saavuttaa onni, jos yrittää liikaa tavoitella. Myös sanotaan, että onnettomuus tulee sille, joka sitä eniten pelkää. Pelätkää siis onnea, ja kas siinä onnellisuus joka päivä. Katsokaa pelkurin taakse, ja siellä seisoo rohkeus. Kääntäkää köyhyys tarkasteltavaksenne ja sieltä paljastuvat omaisuudet. II Rakkaus: filosofian kirjat ja kaikkien teorioiden kumoaja. Mullan tuoksussa tein retken sinuun, ja illalla keväisten reisiesi välistä, löysin tulvivan heinäpellon. Kun olit vatsallasi, selkä aurinkoon, seisoin minä ristiselkäsi lammikossa like a flamingo. Vihata ja rakastaa, vaan ei koskaan luopua. Sitä on rakkaus, kun se on rakkaus. Siellä missä on kosketus, on siellä myös ihmisen mieli, ja missä on mieli, on siellä myös ajatus. Joskus kosketus on kuin kaunein ajatus, joskus ajatus, kuin kaunein kosketus. III On moni koittanut kuolla, mutta yksikään ei ole palannut kertomaan - onnistuiko? Lapsena luulin, että linnut ovat kuolleita ihmisiä. Luulin, että tähdet ovat reikiä, joista linnut lentävät. IV Typerykset ympäröivät itsensä vastauksilla, viisaat, keräämillään kysymyksillä. Saturnuksen renkailla mietein tätä kaikkea kerran, miten ihmisen sisällä vaanii kaiken tyhjyys, h o r r o r v a c u m i. Ja miten se kuitenkin on kaiken perusta. Taikurin hattu, origo. Elämä kuin levoton lintuparvi, koska teesi vaatii antiteesinsä, ja synteesin jälkeen, kun kaikki on taas tasan, näkee raiteet kauas äärettömyyteen. Kuulee junan puuskuttavan, mielen raiteiden kolinan. Näin syntyi maailma: Alussa oli yksi, kunnes se kaksi hajosi moneksi. Taikuri ja taikuritar, rinta rinnan, olivat: Xen ja neX. Ja heidän rakkautensa: XeneX Ja heidän välillensä kun he tyhjyydessä värähtelivät, joka oli täysi, tuli särö, erkanivat he toisistansa ja syntyivät ulottuvuudet: Kun Xen kulki vasemmalle, kääntyi neX oikealle, kun Xen nousi ylös, laskeutui neX alas, kun Xen kulki eteen, perääntyi neX taakse. Ja vaikka he olivat erossa toisistansa, rakastivat he yhä toisiansa ja universumi laajeni äärettömäksi. Ja lopulta pysähdykseen syntyi aika: Kun Xen kulki tulevaisuuteen, kulki neX menneisyyteen. Täyteen syntyi tyhjyyttä ja tyhjyys hajosi täydeksi. Muodostui maailma, ja kaikki siinä. Niin juuri. Aivan kaikki. V Koskaan älä pysähdy, koskaan älä jää katselemaan ympärillesi, sanoen, olevasi perillä. Vielä jatkuvat mielesi tiet, mutkitellen ja kaarrellen. Ihmisesta ihmiseen, vihasta vereen. Vaikka tajuat asioita, tajuat ne vain ominasi. Vaikka osaat asioita, osaat ne vain tavallasi. Älä tapa tappaja! Älä valehtele, valehtelija! Turhaan vaihdat puolisoa, jos vanhankin sait vain itkemään. Turhaan vaihdat kitaraasi kieliä, jos lauluistasi ei ole mihinkään. Olemassaolon tarkoitusta älä turhaan etsi. Älä suotta juokse harhojen perässä, sillä kaikki minkä kirjoitat, poltetaan ajan roviolla. Kaikki minkä rakennat, se kaikki lopulta romahtaa. Itse sinä määräät minne olet menossa, ulkopuolelta et löydät totuutta, joka voisi sinut tuomita. Kaikesta olet sinä vapaa, kaikesta muusta, mutta itsestäsi et koskaan. Kaiken sinä kannat mukanasi, jokaisen sanan, ja jokaisen teon, jonka kätesi ovat tehneet. Tekosi ovat ruumiisi, joka muuttuu, ja voi sinua, jos peto sinusta kuoriutuu. Ei riitä, että peset kätesi murhan jälkeen, ei riitä, että yrität unohtaa. Sillä niin muodostaa valo varjonsa, että jos haluat varjostasi palan pois on sinun muutettava itseäsi. Varjosi, joka on sinun muistisi ja joka itseensä sinusta kaiken kirjaa, aina syntymästä lähtien. Päivää ennen kuolemaa saapuu ajan takainen ja sinulta varjosi irti leikkaa. Nauraa. Pilkkaa. Esineiden takana ei ole mitään, on vain tyhjä, jossa kaikki oleva lepää. Vain ihmismieli on kiinnittynyt täytteiseen, kaikki muu ei ole. Maailma itsessään on tyhjä, on vain virrat ja mieli. Niin kuin polkupyörä, jolla tulin ravintolaan, ei sitä enää ole, on vain jäljet lumihangessa. Pst. ketä sitten oletkin, tuo se jumalaut heti takaisin! Tekomme ovat vain materian levotonta unta, tiedostamatonta liikehdintää. On helpompi tappaa, kuin herättää henkiin. Helpompi nukahtaa, kuin valvoa loputtomiin. Ja vaikka Jumala on, on se aina tuntematon. VI Syksy, musta perhonen olkapäällä. Aamuyön sade kastelee kylmenneen maan sielun ja hyökyen meren aallot huuhtovat rantahiekan kirjoitukset. Sormeni pudottavat kyntensä ja niiden teot, irtoavat minusta. Minä näin terälehdilla korennot, ja nimettyjen istuvan niiden selässä. Niitä tuli seasta sateen kaiun, mättäistä maan märistä. Ja höyryistä kuolleiden hengen, niitä lensi, iskien aavistuksia ja enteitä. Kuiskien, tulevia ja menneitä


Palautteeni:


Takaisin kirjallisuussivulle