Tähtivaeltaja 1/2004 KRIITIKKO: Toni Jerrman




(Omakustanne)

Joni Savelan omakustanne on filosofinen dekkari, joka pohtii mm. toden ja harhojen eroa sekä ihmismielen kykyä erottaa ympäröivää todellisuutta. Ollaan siis pitkälti samojen kysymysten äärellä kuin Philik K. Dickin tuotannossa.

Kaikki saa alkunsa siitä, kun psykiatrisessa hoidossa oleva Joseph eräänä aamuna oksentaa suustaan oudon kapselin. Sen sisältä löytyy lappu, jossa lukee: "Minä rukoilen sinua Joseph Ash. Älä tapa minua." Mistä kummasta on kyse? Kuinka kapseli päätyi Josephin mahalaukkuun?

Samaan aikaan poliisit löytävät viemäreistä kaksi pirullisesti pahoinpideltyä naista. Voiko muistinmenetyksistä ja psykoottisista kohtauksista kärsivällä Josephilla olla jotain tekemistä ruumiiden kanssa?

Itse perusasetelmassa ei ole sinänsä mitään anteeksiantamatonta vikaa. Mukaan on myös upotettu riittävästi kivojakin elementtejä ja yllättäviäkin ulottuvuuksia. Todellisuus kun ei aina ole sitä miltä näyttää ja maailma, jonka absoluuttiseen totuuteen olet aina uskonut, saattaa hyvinkin murtua silmiesi edessä.

Toisaalta sitten Savelan tarinankuljetus ei jaksa kiskoa lukijaa kunnolla eteenpäin. Liian usein hahmot intoutuvat villeihin filosofisiin teoretisointeihin ja pulputtavat rasittavuuteen asti todellisuuden luonteesta, tietoisuuden ulottuvuuksista sekä kokemusmaailmamme epäluotettavuudesta. Kirjaa vaivaa muutenkin kömpely tapa purkaa tapahtumien selittelyt pitkiin dialogijaksoihin.

Asiansa osaavasta kustannustoimittajasta olisi ollut apua myös tekstien viimeistelystä ja tyylien tasapainottelusta. Nyt kieliasu kaipaisikin paikoin selkeää hiontaa, eivätkäne kaikkein korkealentoisimmat runoilut oikein istu kokonaisuuteen - vaikka osin ovatkin kirjan mieleenpainuvinta antia.

Tutkimuksia on kieltämättä kunnianhimoinen yritys. Liian moni sen yksityiskohdista jää kuitenkin puolitiehen, jotta sitä voisi pitää onnistuneena. Nyt se tuokin romaania enemmän mieleen elokuvakäsikirjoituksen rungon.

Takaisin kirjallisuussivulle